112 - Me rogataan yö

Se on kuulkaas nyt semmoinen juttu, että allekirjoittanut ja Seköpääjuoksija on matkalla kohti Tamperetta ja meinaa viettää ensi yön Nääsvillen polkuja ja teitä könyten. Mistä on kyse, se on itsellekin vielä hieman epäselvää. Sen voi nyt ainakin todeta, että meidän käsityksemme pariskunta-ajasta on ilmeisen kieroutunut. Eräs ystäväni totesikin varsin osuvasti pari päivää sitten sanoessaan: "Mietinkin, voiko nuo teidän touhut mennä enää tuosta hullummaksi? Näköjään voivat!"

Meidän hullutukset vievät siis tällä hetkellä kohti Tampereen 8 tunnin Yö-rogaining kisaa. Kahdeksalta saamme käteemme rastikartan ja meillä on kaksi tuntia aikaa laatia reittisuunnitelma yötä varten. Klo 22.05 starttaa Team Kerhotukat lamput päässä rastien metsästykseen. Mielenkiintoisen hommasta tekee se, että meikäläinenhän ei siis osaa suunnistaa. En pätkän vertaa! Meinasinkin revetä, kun huomasin joukkueemme saaneen kisanumerokseen numeron 112. Toivokaamme, ettei tuon numeron muistaminen tule ensi yön aikana tarpeeseen...

Jos Rogaining terminä on ihan outo, niin tässäpä rogaining.fi -sivuilta lainattu lajikuvaus:
"Rogaining-kilpailuissa liikutaan 2–5 henkilön joukkueilla sarjasta ja kilpailusta riippuen yleensä kahdesta tunnista vuorokauteen. Kilpailijoiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä käymällä eriarvoisilla rasteilla haluamassaan järjestyksessä annetun ajan puitteissa.
Kisa huipentuu muutamia minuutteja ennen ajan loppumista viimeisten kisajoukkueiden kiiruhtaessa maaliin.
Kilpailijat saavat palata kilpailukeskukseen syömään, juomaan, lepäämään ja vaihtamaan varusteitaan milloin vain. Pitkäänkin kilpailuun voi hyvin osallistua, vaikka ei olisikaan huippukuntoinen kestävyysurheilija, sillä maastossa voi liikkua juuri itselle sopivaa vauhtia ja pitää taukoja niin paljon kuin haluaa. Voittopalkintoja tärkeämpää on rastien löytämisen riemu, hyvä tunnelma ja uusien ystävien tapaaminen."

Pitäkää peukkuja. Palaan raportoimaan kuinka meidän kävi. Vähän kyllä hykerryttää nyt. Tämmöset hölmöt hypyt tuntemattomaan saavat jotenkin aina meikäläisen innostumaan kovin :)