maanantai 2. huhtikuuta 2018

Täällä mä oon!

No juu. Hiljaista on ollut. Mulle on iskenyt pahimman laatuinen itsesensuuri. Jälleen kerran olen miettinyt tämän blogin suuntaa ja tarkoitusta. Kun toisaalta haluaisin kirjoittaa tosi avoimesti ja rehellisesti ja toisaalta ajattelen, etten halua kirjoittaa pintaa syvemmältä tai kertoa mitään kovin henkilökohtaista, vaan pysyä vain sporttailuaiheissa ja jättää itseni ja oman elämäni kirjoituksissa sivummalle. Kuitenkin haluaisin kirjoittaa jotain, missä on oikeasti sisältöä ja jotain mikä jopa inspiroisi ja herättäisi ajatuksia. Tällöin pitäisi antaa teksteihin jotain itsestänikin. Luen mielekiinnolla monia blogeja ja lukulistalla on useita, jotka keskittyvät vain urheiluun ja treenaamiseen ja sivuuttavat kirjoittajan henkilökohtaiset jutut tyystin. Eniten inspiroidun kuitenkin niistä, joissa kirjoittaja avaa jotain itsestäänkin.

Suurin pelkoni on koko ajan ollut, että teksteistäni tulee pintakiillotettuja. Kun yksi tärkeimmistä kulmista näissä kirjoituksissani on ollut (blogin nimenkin mukaisesti) kertoa siitäkin, miten aina ei mene niin putkeen. Haluan toki, että teksteissäni on positiivinen vire, koska olen perusluonteeltani todella positiivinen. Silti en halua, että homma on pakkoposia, koska eihän tämä elämäkään sitä ole. Välillä asioita ei saa käännettyä positiiviseksi, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikeista asioista on silti ollut todella vaikea kirjoittaa, koska juuri ne ovat usein niitä henkilökohtaisempia juttuja. Välillä haluaisin kirjoittaa myös niistä asioista, jotka ottaa pannuun ja ärsyttää. Noita juttuja on tullut deletoitua sen pelossa, että homma alkaa kuulostamaan turhalta nillittämiseltä.

Itsesensuurista on tullut väistämättä kirjoittamiseni kuolema. Kun olen liiaksi alkanut miettimään, mitä voin sanoa ja mitä kannattaa kirjoittaa, olen tappanut kykyni kirjoittaa tyystin. Juoksuraportteja on ollut helppo kirjoittaa, koska niissä moinen itsesensuuri ei ole ikinä iskenyt. Olen aina kertonut kisojen aikana kokemani fiilikset juuri niin kuin olen ne juoksun aikana kokenut. Ehkäpä sitä kisaraporttien kaltaista avoimuutta pitäisi viljellä jatkossa muissakin teksteissäni. Kirjoittamista haluan ilman muuta jatkaa. Tämä on minulle rakas itseilmaisun muoto.

Nyt olisi kiva kuulla kommenttia muilta blogaajilta. Millaisten itsesensuuriongelmien kanssa muut tahivat? Uskallatteko kirjoittaa aina mitä sylki suuhun tuo vai harkitsetteko tarkkaan mitä kannattaa julkaista ja mitä ei? Onko nykyään pakko kiillottaa pintaa, jotta blogi kiinnostaisi lukijoita? Minä toivoisin ettei olisi.



SHARE:

9 kommenttia

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos pohdinnoistasi. Mä luulen, että nykypäivänä, kun somessa on enemmän kiillotettua pintaa kuin rehellistä kuvausta elämästä ylä- ja alamäkineen, se aito kuvaaminen kiinnostaa eniten. Itselle ainakin treenaamisen vaikeudet, rasitusvammat, epävarmuus ja epätyytyväisyys omaan tekemiseen ovat juoksuharrastamisessa aika ajoin näkyvässä roolissa, ja siksi vertaistukimielessä niistä muidenkin blogeista mielellään lukisi. Toki varmasti myös blogin perusaihepiiri vaikuttaa, mutta itse lukisin mieluiten rehellisesti kirjoitetuista ajatuksista ärsytyksineen ja huippuineen, muutoin alkaa pidemmän päälle tuntua keinotekoiselta ja vähän tylsältä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla kommentistasi 😊 Tuo vertaistuki on hyvä pointti. Sitä itsekin muiden blogeista haen usein.
      Ja myös siitä ajatustenvaihto, mitä syntyy puolin ja toisin, kun joku kertoo vastoinkäymisistään. Itse tykkään paljon siitä, kun saa vaihtaa näissä kommenttikentissä kokemuksia, kysyä neuvoa ja antaa/saada vinkkejä.
      Sun kommentti vahvisti mun omia ajatuksia. 😊 Kiitos!

      Poista
  3. Ehkä arvaatkin, mitä mieltä minä olen. :) Tottakai jokainen rajaa aihealueensa, eikä kaikkea tarvitse kirjoittaa.. Sukellus pintaa syvemmälle antaa kuitenkin paljon enemmän, niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Mutta ihana, että olet täällä taas. Uskon jotenkin, että sulla olis lukijoille paljon annettavaa - mutta tee, kuten parhaaksi koet. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan Satu ja kovasti toivoinkin, että tulisit kommentoimaan 😊 Säkin vahvistit mun ajatuksiani, siitä että pitää rohkeasti avata itseään ja ajatuksiaan täällä.
      Ja kiitos ihanasta kommentista taas! Arvostan, koska sä inspiroit mua siinä, miten kirjoitat asioista ihanan positiivisella vireellä olematta kuitenkaan yhtään pintakiillotetun tai pakkoposin oloinen ❤️

      Poista
  4. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa :)

    Minä en bloggaa, mutta näin lukijana kiinnostaa lopulta kuitenkin se ns. tavallinen elämä, vertaiskokemukset niin hyvässä kuin huonossa. Toki on välillä kiva lukea myös vaikka jonkun reissukertomuksia maailmanympärimatkalta, mutta enemmän niissäkin kiinnostaa ne käytännön asiat, reissuarki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiiiii Anuk - mahtavaa kuulla sinustakin 😊 Ja hienoa kuulla kommentti lukijan perspektiivistä myös. Sinunkin kommentistasi sain vahvistusta. Tuo vertaistukiasia on kyllä tosi hyvä pointti. Tartun kyllä nyt tuohon ajatukseen. Se inspiroi kirjoittamaan rohkeammin 😊

      Poista
  5. Ihanaa, että olet taas maisemissa <3. Olen käynyt aina välillä kytiksellä toivoen, että kuulisin sinusta jotain. En oikein tiedä mihin kastiin itseni laskisin. Haluan blogissani käsitellä pitkälti vain juoksuun ja treenaamiseen liittyviä aiheita, mutta niissä koen olevani varsin realistinen. Toisinaan kirjottelen vähän mitä sylki suuhun tuo... :D Itse olen kokenut blogin kirjoittamisen motivaatioksi juuri tuon vertaistuen ja sen, että voisin olla motivoimassa myös muita liikkumaan.
    Sinussa on todellakin sitä jotain bloggaajana <3
    Ihana postaus myös tuo kolme hyvää! Niitä lukiessa on tullut usein niin valtavan hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikä kommentti Maija ❤️ Mäkin olen käynyt sun blogia lukemassa. Sulla on siellä hyvä meininki koko ajan päällä 👍🏻 Ja onnistut kyllä nimenomaan inspiroimaan esimerkilläsi. Mahtavaa, kun jaksat postata niin säännöllisesti. Mistä saat aikaa ja inspiraatiota kirjoittaa niin usein? Itseäni harmittaa se, etten tahdo aina löytää aikaa kirjoittamiselle, vaikka tämä blogi on mulle tärkeä ja rakas harrastus.

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig