maanantai 2. lokakuuta 2017

Vaarojen viikko

Niin - tällä viikolla olisi sitten se Vaarojen Maraton. On ollut kiva seurata kaikkien muiden juoksubloggaajien treenjä kohti Vaaroja. Porukat on hioneet ittensä huippukuntoon. On vedytty huolella treeniohjemia läpi, tehty nautinnollisia ja helppoja sunnuntaipitkiksiä, raastavia mäkitunkkauksia ja tehokkaita intervalleja. Tyypit voi lähteä rennoin mielin Vaarojen valloitukseen, kun pohjatyöt on tehty huolella. Tyypeillä on homma hanskassa. Nostan lakkia!

Ja sitten tulee meikäläinen. Polvivammainen puupää, joka kuvittelee, että on hyvä idea lähteä kylmiltään koittamaan onneaan Kolille. Että joku hammaskeiju tuo hyvän kunnon lahjana tyynyn alle ennen kisaa jostakin ja yllättäen vetäsen reitin kuudessa tunnissa hymyillen läpi ilman, että tuntuu missään. "Mää meen vaan nauttimaan kauniista syyspäivästä", "ajalla ei oo nyt mitään merkitystä", "meen vaan sinne pitämään hauskaa" ja mitä näitä nyt oli. Kaikenlaisia lauseita tässä on viime aikoina tullut kylvettyä, joiden tarkoitus on peittää alleen se tosiasia, että tällä kertaa tämä taitaa nyt oikeasti olla todella huono idea.

Sillä tiedänhän minä sen. Ihan hirveä kärsimysnäytelmähän tästä nyt on taas tulossa. Varmaan hirvein ikinä. Karhunkierroksen jälkeen eli siis tuon toukokuun DNF:n jälkeen meikäläisen total kertynyt kilometrimäärä on 108 km. Siis sataaakahdeksan! Onnea vaan teille kaikille 50km/viikko hikareille. Lääkärin määrämät kolme juoksutonta kuukautta ja syyskuusta kaksi viikkoa sairaana flunssan kourissa. Ei kauheasti jäänyt aikaa hioa kisakuntoa.

Joku voisi sanoa, että eihän sinne ole mikään pakko mennä kärsimään ja itteään rikkomaan. No ei ole ei. Aika monta kertaa on nyt tullut kelailtua onko tässä yhtään mitään järkeä. Kun tämä kulunut syksy on vielä ollut melkoisen harmaasävyinen ja raskas, niin voin sanoa, että Vaarat ei todellakaan ole ollut prioriteettilistani kärkipäässä. Ihan suoraan sanottuna ei paljoa painaisi, vaikka koko kisa jäisi väliin. Niinkuin elämässä yleensä, niin ikävät tapahtumat laittavat asiat tärkeysjärjestykseen ja jonkun kisan väliinjääminen tai siellä DNF:n ottaminen ei todellakaan tällä hetkellä hetkauta minua suuntaan tai toiseen. Lähinnä olen menossa juoksemaan, koska muutkin menee. Sekopääjuoksija on menossa perusmatkalle ja veljeni on tulossa juoksemaan maratonmatkaa, joten kai se kisassa räpiköiminen on parempaa ajanvietettä, kuin kisakylässä gps-palluran seuraaminen? Vahvasti silti epäilen, että saatan vielä muuttaa aatostani tuonkin asian osalta. Tuskin tästä nyt ainakaan mitään helppoa ja kivaa lauantaipitkistä on tulossa.

Jotenkin silti. Ehkä joku optimisti minussa kuitenkin uskoo, että tuosta Vaarojen reissusta voisi jälleen jäädä käteen jotain merkityksellistä. Niinhän noista aina pakkaa jäämään. Tavalla tai toisella. Senhän takia mä näitä käyn rämpimässä.

Tsemppiä kaikille muille huonosti Vaaroille treenanneille! Ja kaikille hikareille - moikataan, kun vedätte ohi :D





SHARE:

8 kommenttia

  1. Tsemppiä!
    Mä olen siellä maalialueella kahden ja neljän välillä vastaanottamassa teitä juoksijoita. Ja aamullakin ilmon puolella 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja :) Ja kivaa, kun tulit kommentoimaan tänne.
      Meikäläistä ei vielä kahden tai neljänkään aikaan ole maaliin lupa odottaa, mutta toivottavasti törmätään muuten. 😊 Kiitokset jo tässä kohtaa, kun olet talkoilemassa ja tekemässä duunia meidän osallistujien eteen paikalla.

      Poista
  2. Pitää nyt miettiä tarkkaan mun sanoja ettei tuu tällä kertaa sanomista... En usko että DNFaa tullaan näkemään, voihan se olla myös DSQ jos eksyt ja oikaiset. No ei vaan :D Hyvin se menee ja varmasti kiroilet reitin oikein ihanasti läpi.

    Hyvältä näyttää tää blogi muuten! Vanhojen kirjoitusten jättö lilyyn ja uuden aloittaminen puhtaalta pöydältä.. varmasti sekä teknisesti viisas, henkisesti haikea mutta samalla myös kaunis tapa luoda uutta.

    Oot viikonloppuna ajatuksissani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kui mää osasin arvata, että sää asettelet sanojasi huolella :D
      Tästä reissulta voi kyllä tulla ihan mitä vaan. Toivottavasti ei oikasemisia tällä kertaa kuitenkaan :D
      Kiitos kehuista. Tiivistit aika hyvin tän muuton fiilikset. Lilyyn jäi ihan hirvittävästi rakkaita postauksia ja mietin tosi pitkään, että olisin siirtänyt edes osan tänne. Nyt ei kuitenkaan rahkeet riittäneet moiseen operaatioon, joten päädyin tämmöseen helppoon ratkaisuun. Ainakin motivaatio kirjoittamiseen nousi heti huimasti.
      Voisit kyllä heittää jotain vinkkejä sieltä, kun oot nykysin tommonen hyvänmielen juoksija, että mitä mun kannattaa tehdä siinä kohtaa, kun se betoniseinä ilmaantuu horisonttiin?

      Poista
  3. No mutta heii, Kolin kauneus, upea syysruska, ihastuttava syyssää, juoksubuumi. Monta syytä hymyyn. Hienoa, että pääset nauttimaan syksyn raikkaudesta ja vaarojen kauneudesta! Nauti! Juokse kaikki mitä juostavissa on, ja kipitä ylämäet reippaasti ja etene alamäet varovasti. :) Ennen kaikkea kuitenkin NAUTI siitä, että voit liikkua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ihanasta kannustusviestistä taas :) Juuri tuota asennetta olen nyt kovasti yrittänyt kaivaa esiin itsestäni ja iloita siitä, että ylipäätään pääsen osallistumaan ja liikkumaan. Tällä hetkellä odotan juoksusta sellaista omaa nollaushetkeä, jossa murheet jää hetkeksi ja on vain se hetki. Toivottavasti pääsen siihen. Ja otan nuo sun neuvot käyttöön. Ne on mainiot <3

      Poista
  4. Toi kuva on kyllä jotenkin niin huippu tuon tekstin ohessa :) Liekö tarkoitit samaa, mitä se mulle viestii, enkä osaa nyt sanoiksi edes sitä pukea. Kovasti tsemppiä Vaaroille, ilon kautta ja silleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on otettu siltä ainoalta pitkältä lenkiltä, jonka tänä kesänä/syksynä olen juossut. Kuvan fiilis on ehkä vähän sellainen "suunta hukassa". Tällä hetkellä en oikein tiedä, mihin suuntaan tätä harrastusta veisi ja itselläkin on melkolailla hukassa oleva fiilis. Ehkä Vaaroilta löytyy joku rakaisu. Kiitos Anu :)

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig